Tjaa. Blogi piti saada. Ei ajatustakaan, miten alan kirjoittaa, mitä ja mistä. Aloitan kuitenkin kertomalla itsestäni vähän. Elämä on heitellyt suuntaan jos toiseenkin, joskus minusta itsestäni ja valinnoistani johtuen, joskus ihan vaan seurauksena impulsiivisuudestani, joskus täysin minusta riippumatta. Nyt olen vihdoin tilanteessa, jossa tunnen itseni kokonaiseksi, onnelliseksi - ikuinen tunne, että jotain tärkeää puuttuu, on poissa.

Elämä on melko hektistä, kuten kai aina lapsiperheissä. Minussa asuu ikäänkuin kaksi ihmistä; viikon kerrallaan olen kotiäiti, sitten taas viikon jonka lapset viettävät isällään, pyhitän harrastuksille, siis lenkkeilen ja luuhaan talleilla tai hengailen jalkapallokentän tai jääkiekkokaukalon laidalla Rakkauden pelejä katsomassa tai talkoisiin osallistumassa. Tietenkin myös työ ottaa oman aikansa, ja kuten aina syksyisin, on sukkien neulominen minulle lähes pakkomielle. Mihinkään isompaan ja monimutkaisempaan ei tällä hermorakenteella pystykään. ;)

Nyt annan ajatuksen jäädä muhimaan, ja palaan näppiksen ääreen kun minulla on jotain sanottavaa - toivottavasti piakkoin.