Tiistaina jännitti kovasti. Nimittäin Tyttömäyrä oli leikattavana, lisääntymisvermeet siis pois ja nartullehan se on aina vähän isompi operaatio. Leikkaus meni hyvin, ja selvittiin vieläpä ilman tikkejä, kun haava siististi liimattiin kiinni. Melkein kolmesataa euroa köyhtyneenä kuljetin nukkuvan tyttelin kotiin heräilemään. Laitoin kuljetuskopan patterin viereen, ja peittelin vielä tytön kun vaikutti palelevan - huolimatta siitä, että vääntäytyi puoliunisena kopan patterinpuoleiseen reunaan.

Koirapoikahan ei ilahtunut yhtään siitä, että morsian makasi tajuttomana kopassa. Huoli oli hirmuinen, ja poika makasi kopan ulkopuolella, kuono tytön kuonossa kiinni, huolesta täristen ja vinkuen. Oi sitä onnea, kun tyttö sieltä jossain vaiheessa heräsi ja alkoi hapuilevilla askelilla pyöriä olohuoneen matolla! Sitten törmättiin kuitenkin ongelmaan, nimittäin poika ei ihan tajunnut, ettei likka ole aivan leikkimiskunnossa, ja koitti jatkuvasti haastaa toista leikkimään. Alkoi korviaraastava vinkumiskonsertti, kun jäpikkä joutui portin toiselle puolelle arestiin, jotta mamma saa olla rauhassa. Tätä riemua jatkuikin sitten pitkään; tyttökoira jäi alakertaan nukkumaan, poika portin taa rappuun ja me rakkauden kanssa omaan makkariin. Kolme tuntia vikinää kuunneltuani, komennettuani ja kiroiltuani lakkasi jaksaminen ja poikaparka joutui - tosin ihan itseaiheutetusti - kellarin takkahuoneeseen häkkiin. Alkoi armoton haukkuminen, tietenkin, ja tuo ei olisi muuten kuulunut yläkerran makuuhuoneeseen, mutta pattereita pitkin juuri niin sopivasti, että minä, herkkäuninen, en saanut unta koko yönä. Tuntia ennen kellon soittoa tajusin sentään siirtyä vierashuoneen patjalle.

Tyttökoira toipui hienosti, ja seuraavana päivänä oli jo oma iloinen itsensä. Toki ulkoilutukset hoituivat pikaisesti, ja poikakoiran intoa vieläkin rajoitettiin. Haavaa ei kumpikaan ole ollut kiinnostunut nuolemaan, tytöllä oli tötterö päässä vain parina ekana päivänä ja silloinkin vain ihmisten ollessa pois kotoa. Seuraavankin yön poika nukkui kellarin takkahuoneessa, ja mie Rakkauden tuomat korvatulpat korvissa. Kaksi päivää leikkauksen jälkeen pystyttiinkin jo siirtymään takaisin normaalielämään, paitsi että rouvakoira ulkoilee edelleen rajoitetusti johtuen kireähköistä pakkasista ja antibioottikuurihan on päällä edelleen, kuin myös tarvittaessa kipulääkitys. Leikki maistuu jo entiseen malliin, tosin pieniä mummo-oireita on tullut tilalle; vähän väliä löytyy pieni pissiläntti sieltä täältä. Eiköhän tuokin ongelma mene ohi ajan kanssa. Mutta tämä nainen on kyllä ihan suunnattoman helpottunut siitä, että homma onnistui noinkin kivuttomasti ja toipuminen sujui hyvin! Toki vielä saa olla sormet ristissä, ettei tule mitään takapakkeja, mutta hyvällä syyllä voi olettaa meidän joulun olevan ainakin koirien osalta rauhallinen. :)