Aamulla väsytti ja veetutti. Myöhään nukkumaan ja levoton yö, rakkaus tulossa kipeäksi, vähän väliä sai töniä kun toinen tukkonenänsä kanssa kuorsasi ja minä nyt satun olemaan maailman herkkäunisin. Herätys kello 5.30.

Töissä tunnelmoi joulumielinen Elviira ja latasi taustamusiikiksi aimo annoksen joululauluja. Johan siitä eräs kärttyinen vanha ukko suutahti. Ei kuulemma kuulu tuohon paikkaan joululaulut, ei.

Yksi meidän työntekijöistämme kiikutti minulle sairaslomalapun loppuvuodelle, pieni paniikki meinasi iskeä työvuorojen uudelleenjärjestelyssä, meitä kun on vain neljä ja yksin kun työskennellään, on firman ulkopuolelta vaikea ottaa sijaista yhtäkkiä. Onneksi hänellä oli vain kaksi työvuoroa joulun jälkeen, ja sain ne järjestymään.

Ihmisillä kamala kiire ja paha tuuli. Hirveä PAKKO ehtiä sen sata asiaa, ja ostaa arpoja lahjaksi joka saakelin sukulaiselle ja sitten kiukutella minulle, kun ovat niin kovin kalliita.

Eräs vanhempi setä pelasti henkisen puolen päivästäni, kävin pakkaamaan hänelle lahja-arpoja kuoriin ja totesin, että tässä menee tovi, että mene vain istumaan ja odottamaan. Tähän mies totesi käyvänsä mieluummin kaupassa sillävälin. Sain palkaksi hyvästä palvelusta maailman pienimmän, kauniin joulutähden.

Iltavuorolainen oli myöhässä, ja hänen mukanaan tuoma tilaus lähettäjän toimesta päin helkkaria pakattu, jouduin asiaa selvittelemään puhelimessa ja lepyttelemään kiukkuista asiakasta, jonka tilaus oli ketuillaan. Ei käynyt uusi yritys huomenna, ei, vaan kiukkuisena huusi ottavansa väärät tavarat, että saa edes jotain. Eipä siinä kohtaa kaverilla käynyt mielessä, että pikkuisen väärää puuta haukkui, minä kun vaan olin se sanansaattaja. No, sehän onkin aina perinteisesti ammuttu. Eipä minun auttanut kuin pahoitella, vaikka mieli kihisi kiukusta.

Tämän kaiken sotkun seurauksena myöhästyin hieman päiväkodilta, onneksi kuitenkin olin paikalla reilusti ennen sulkemisaikaa. Rakkaat lapsoseni, herttaiset pilttini, olivat kuin pienet perkeleet, kuten aina oltuaan viikon minusta erossa. Hieman tilannetta rauhoittivat naapurissa asuvat hoitokaverit, jotka meillä kävivät leikkimässä. Laitoin äidilleen viestin, että voisivatko tytöt tulla huomenna leikkimään, ja vartin päästä olivat oven takana. Nopeaa toimintaa, mutta onneksi oltiin kotona. :D

Sen olen päättänyt, että loppuilta menee hyvin. Nappaan keskeneräisen sukan matkaan, kipuan kellarin takkahuoneeseen, laitan saunan lämpiämään, paljon kynttilöitä, takkaan tulen ja odottelen rakkautta töistä. Huomenna sitten onneksi päivä uusi.