Mitä ihmettä minä olen tehnyt kaikella vapaa-ajallani, kun vielä asuin kerrostalossa? Nyt on ensimmäinen kevääni tässä omakotitalossa. Lumien kadottua on meillä sisätiloissa vallinnut entistä kamalampi kaaos, lapset on laitettu nukkumaan sitten joskus kun on muistettu ja lenkillä käyminenkin on tupannut unohtumaan. Ja miksi?? No siksi kun puutarhaa pitää laittaa kesäkuntoon!!!

Aloitin haravoimalla pihan että se kuivuisi ja samalla uusi nurmikko alkaisi kasvaa ja samalla lannoitettiin nurmikko koko pihasta, josko se vaikka antaisi ruoholle voimaa vallata tilaa sammalelta jota on paikkapaikoin aika paljon. Kylvin uutta nurmea pienelle alueelle, josta nurmikko oli aika lailla laikukas. Tällaisia alueita odottaa pihalla muutama muukin paikkailua.... Haravoin mansikkamaan ja siistin rönsyt pois ja varovasti lannoittelin. Lannoitin myös marjapensaat ja omenapuut, leikkelin omenapuiden oksia hieman, kalkitsin kasvimaan, siirsin jotain kukkia toiseen kukkapenkkiin, koska pari penkkiä katoaa kokonaan, kylvin kesäkukkia esikasvamaan sisälle, laitoin marjapensaiden juurelle haketta antamaan juurille suojaa ja näyttämään nätiltä ja tukehduttamaan rikkaruohot... 

En minä valita, sillä tuohan on oikein mukavaa puuhaa. Sitä vain ihmettelen, kuinka ihmiset, joilla on oikein viimeisen päälle laitetut pihat, eikä tuollainen viidakkopuutarha kuin meillä, saavat aikansa riittämään kaikkeen siihen, mitä kauniin pihan ylläpitäminen vaatii! Vielä kun olen ihan ummikko puutarhanhoidossa, menee jonkin verran aikaa ja tarmoa asioiden selvittelyyn, siihen, kun mietitään, että mitenkäs tämä ja tämä homma nyt taas tehtiinkään. Puutarhamyymälöiden runsaudenpula saa pään pyörälle, jokaiseen mahdolliseen ja vähän mahdottomaankin tarpeeseen löytyy muutamaa eri sorttia lannoitetta, karkoitetta, parantajaa ja möyhentäjää. Maallikon korvaan Biolan kuulostaa paljon paremmalta kuin Kemira. 

Nyt vain odotellaan, että nurmikkoa pääsee leikkaamaan ja myöhemmin kesällä toivottavasti nauttimaan marja- ja hedelmäsadosta. Mansikkamaata pitänee ainakin tänä viikonloppuna harsottaa pakkasten varalta ja hankkia marjapensaille rastasverkot etteivät marjan mene parempiin suihin. Jännä on myös nähdä, mitä kaikkea kukkapenkkeihin nousee ja vielä elää toivo siitäkin, että kaiken tämän koiradraaman keskellä saisin laitettua jonkinlaisen kasvimaankin, siis muutakin kuin raparperiä ja ruohosipulia, jotka jo kasvavat pihassa valmiiksi. Ja siis kasvimaa itsessään on jo olemassa, siihen pitäisi vain kylvää jotakin.

Niin, ja tyttökoiran toipumisen käänteitä voi käydä lukaisemassa koirien omassa blogissa. =) Oikein hyvää ja toivottavasti aurikoista vappua kaikille!!