Tulipa sitten tällainen aihe tänään töissä jostain kumman syystä mieleen. Henkilökohtaisesti en suosittele ottamaan mitään alla olevaa, vaan suhtautumaan kuin minäkin - huumorilla. 

Jahkaaja. Pyytää kaksi riviä lottoa ja pienen kaljan. Kaljan valuessa ja lottokoneen sylkiessä tositetta sisuksistaan; hei saanko sittenkin VIISI riviä ja ison kaljan?! 

Jonon kerääjä. Tulee tiskille ja pitää leijonan lailla huolta omasta vuorostaan. Jos Asiakaspalvelija sattuu olemaan parin metrin päässä vaikka sämpylöitä täyttämässä, kopauttaa heti tullessaan äänekkäästi tiskiä. Kun Asiakaspalvelija on paikalla, alkaa kaivella taskujaan ja laukkujaan; mihin minä ne laput taas laitoinkaan? Asiakaspalvelija ja muut jonossa olevat asiakkaat odottavat. Kun Jonon kerääjä vihdoin löytää tositteensa ja ne saadaan tarkistettua/uusittua/what ever, ja tulee maksun aika, hän on jo työntänyt rahapussinsa takaisin laukkuun yhdessä tositteiden kanssa, eikä meinää enää löytää sitä. Hän haluaa maksaa kolikoilla, mikä sinänsä ei ole lainkaan väärin, mutta hän on ilmeisesti lähtiessään tyhjentänyt säästölippaansa, ja kolikkokukkaro pullistelee 5 ja 10 sentin kolikoita. Tietenkin hän haluaa - hitaanlaisesti - laskea ne itse; asiakaspalvelijahan saattaa vaikka huijata. Laskettuaan tuskastuttavan pitkältä tuntuvan ajan hilujaan, toteaa, etteivät ne riitä, ja maksaa setelillä, löydettyään kolmannen kerran rahapussinsa laukusta. Loukkaantuu, mikäli Asiakaspalvelija sattuu palvelemaan odotellessaan jonkun takana jonottavan asiakkaan. 

Kaikki pielessä. Kaikki pielessä kävelee tiskille, haukkuu valikoiman, musiikin, Asiakaspalvelijan, hinnat, sisustuksen ja muut asiakkaat. Asiakaspalvelija saa vain vaivoin nieltyä kysymyksen; miksi IHMEESSÄ tulit tänne kun TIESIT, että täällä on kaikki huonosti?

Himosenttikenoajat. Näillä asiakkailla on tullessaan nippu (ja ei, nipulla ei tässä tarkoiteta muutamaa, vaan KYMMENIÄ) 0,5-1 euron pieniä kenoja, jotka kaikki pitää tietenkin tarkistaa jonka jälkeen huolella valikoidaan ne, jotka uusitaan. Himosenttikenoaja on läheistä sukua Jonon kerääjälle.

Tilannetajuton rupattelija.  Tällä asiakkaalla on paljon asiaa. Asiakaspalvelija ymmärtää, että voi olla ehkä asiakkaan ainoa ihmiskontakti koko päivänä tai vaikka muutamaan päiväänkin, ja mielellään keskustelee vaikka pidempäänkin asiakkaan kanssa - mikäli työtilanne sen sallii. Asiakaspalvelija työskentelee kuitenkin yksin, ja siksi joutuukin keskeyttämään Tilannetajuttoman rupattelijan, kun jono hänen takanaan venyy, tiskivuori kasvaa ja kahvilan vitriini huutaa tyhjyyttään. Siitäkin huolimatta, että Tilannetajuton rupattelija potee yksinäisyyttä.

Besserwisser sekä Juorukello. He tulevat kertomaan Asiakaspalvelijalle, kun joku muu asiakas on heistä ulos ohjaamisen tarpeessa humalatilansa takia. He myös majailevat baaritiskin tuntumassa utelemassa Asiakaspalvelijalta, onko sitä ja tuota heppua näkynyt, onko totta että Pera kärähti ratista, kuinka pitkän porttikiellon Make mahtoi saada? Loukkaantuvat verisesti Asiakaspalvelijan kertoessa huolehtivansa järjestyksenvalvonnasta ihan itse, ja kehottaessa kysymään Juorukellon utelemia asioita utelun kohteelta itseltään.

Vitsiniekka. Huumoria aina tarvitaan, mutta entäs kun sama asiakas kertoo samat jutut päivästä toiseen, joka päivä, kuukausi- tai jopa vuosikaupalla? Miten kauan niille pitää jaksaa nauraa? Entäs sitten nämä "kyllähän minä muutakin ottaisit vaan et sinä kuitenkaan anna"-, "ei minulla ole eskorttia, minulla on ooppeli"- ja muut loistavat sutkautukset, jotka Asiakaspalvelija kuulee joka päivä ainakin viiden ERI ihmisen suusta?

Maailmanomistaja. Hän ei ole humaltuessaan köyhä eikä kipeä. Käy baariin tullessaan nostamassa tilin tyhjäksi, että lompsa näyttää paksulta, koska niin saa eniten kavereita. Meuhkaa kovaan ääneen tarjoavansa kaikille kavereille ja kohtelee Asiakaspalvelijaa kuin koiraa. Jos Asiakaspalvelija joutuu poistamaan Maailmanomistajan ravintolasta menon kiihtyessä jossain vaiheessa liian villiksi, kuvittelee Maailmanomistaja selviävänsä siitäkin seteleillään. Kun hänelle valkenee, ettei se onnistu, hän suuttuu ja vaatii saada soittaa Asiakaspalvelijan pomolle. Selvittyään on jälleen köyhä ja kipeä ja kitisee eurokahdenkymmenen olevan liian iso hinta kahvikupista setelinipun ollessa muisto vain. 

Kyllä, tänään on taas ollut päivä, jona olen miettinyt, olisiko SITTENKIN parempi hankkia työ, jossa voisi vain hautautua johonkin toimistoon paperipinon taakse. Enhän minä sellaista menisi tekemään, mutta saa kai ajatuksella leikkiä. Minulla on kuitenkin maailman parhaat asiakkaat, ja no, pieni avautuminen helpotti taas kummasti. Ja huomenna töihin menee taas Iloinen Asiakaspalvelija.