Halusin pienenä ja vähän isompanakin luokanopettajaksi. Kävin pääsykokeissakin samana kesänä, kun hain ja pääsin myöskin restonomiopiskelijaksi. Aika ei sitten kuitenkaan silloin ollut kypsä, kuin en myöskään minä, joten restonomi minusta tuli ja tämän pienen baarin ravintolapäällikkö.

Kolmessa vuodessa homman on oppinut aika kivasti ja viime aikoina minusta on enenevissä määrin tuntunut, että aivoni käyvät pikkuisen vajailla kierroksilla. 28 päivää kuukaudesta juotan janoisia. Loput pari päivää teen samat toimistohommat kuun vaihteessa yhä uudelleen ja uudelleen. Pienellä paikkakunnalla kun ollaan, tunnen jo asiakkaanikin läpikotaisin. Ja suren ihmiskohtaloita, pidentyneitä ryyppyputkia, eroja, sairastumisia... Kuinka paljon epäonnea ja onnettomuutta voikin mahtua pieneen kyläkuppilaan?!

Nyt päätin, että on aika tehdä Jotain. No okei, koossa on vasta alku. Alku, josta minulla ei ole hajuakaan, mitä se tuo tullessaan, jos tuo mitään, millä lailla siitä hyödyn, mihin sitä käytän. Joka tapauksessa, Alku on minun kohdallani kasvatustieteiden perusteet. 25 opintopistettä avoimessa yliopistossa pääasiassa tai tyystin etäopiskellen, ensi syksyn ja kevään ajan. Sen jälkeen jatko on avoin, mutta minun motivaatiotani ihan kaikkeen nostaa suunnattomasti se, että tiedän tehneeni Jotain. Aivot tulevat taas käyttöön pois horrostilasta. Kesälukemisiksi tarttui äidiltä mukaan muutama kasvatustieteiden perusteen kirja, jotka meinasin alkulämmittelyksi lukaista kesän aikana, syksyä odotellessa.

Ensi syksynä opiskelen kera motivaation, ensimmäistä kertaa elämässäni!!