Kissan Kierros

Olen vuosia ajatellut (juu-u, tietyissä asioissa OLEN hämäläinen), että pitäisi alkaa koluta näitä lähiseutujen retkeilyreittejä. Valikoimaa kun löytyy muutaman kilometrin luontopoluista 80km vaellusreittiin ihan tästä muutaman kymmenen kilometrin säteeltä hyvinkin reilusti. Tänään sattui töissä olemaan aikaa perehtyä asiaan, ja googlettelemalla ensimmäiseen testiin valikoitui lenkki nimeltään Kissan Kierros.

Niinpä töiden jälkeen kurvasin kotiin, pakkasin reppuun vettä, takin ja koirille syvästi vihaamani mutta metsässä äärettömän kätevät fleksit, kaivoin nelisen vuotta sitten hankitut, tähän saakka ainoastaan ratsastuskenkinä palvelleet vaelluskengät jalkaan, kameran taskuun ja sitten mentiin!

Matkaa lähtöpaikalle on viitisentoista kilometriä, joten nopeasti oltiin perillä. Keli oli aika mainio, vähän päälle 20 astetta lämmintä, suurimman osan ajasta paistoi aurinko, mutta metsässä oli viileää. Reitti oli tosi hyvin merkitty maastoon, vaihteleva ja minulle riittävän helppokulkuinen; ihan huonojalkaisille sitä ei voi suositella ollenkaan. Ensin kuljettiin kuivaa kangasmetsää metsätietä pitkin, sitten sukellettiinkin polulle kuusikkoon, läpi saniaismetsien, hakkuuaukeitten ja kallioiden yli pienen lammen rantaan. Siitä matka jatkui, polkuja, metsätietä ja pikku pätkä ihan pientä hiekkaista maantietäkin. Matkalla oli myös laavu ja evästyskatos! Kierros oli netistä katsottuna 5,5 km pitkä, mutta opasteiden mukaan 7km, ja ehkä luottaisin enemmän niihin, sillä aikaa sain kulumaan tunnin ja neljäkymmentä minuuttia,

Käveltiin melko verkkaiseen tahtiin, ja välillä pysähdyttiin juomaan, sekä minä että koirat. Maistelin mustikoita, vattuja ja metsämansikoita, ihailin maisemia, räpsin valokuvia. Vaelluskengät olivat omiaan, ne eivät märässä heinikossa kastuneet ja pohja piti loistavasti kun välillä kiipeiltiin kallioilla. Muutamassa paikassa kuvittelin, miltä siellä näyttää ruska-aikaan, ja päätin, että tänne on silloin tultava takaisin! Pää on toden teolla kiireisen kesän jäljiltä hiljaisuuden tarpeessa, ja ai että minä nautin, kun paria marjastajaa lukuunottamatta en törmännyt ensimmäiseenkään ihmiseen vaan sain kaikessa rauhassa talsia koirineni koko lenkin. Toivottavasti tästä sai riittävän alkusysäyksen jatkaa noiden reittien tutkiskelua!