Huh hulinaa. Ei muuta voi sanoa. Kesällä lupasin ja vannoin, että ahkeroidun blogini suhteen. Kuinkas kävikään, täällä se on pölyttynyt odottelemassa parempia aikoja. Vaikea sanoa, ovatko ne ajat nyt, toivon mukaan luvassa on ahkerampaa päivittelyä. Syyskuu oli ihan hullua aikaa, minulla taisi olla kokonaiset neljä vapaapäivää, joista vielä kaksi meni työreissussa. Siitä en kyllä valita, nimittäin minulle vähän reissanneelle pitkä viikonloppu Pariisissa oli melkoinen elämys.

Elämäni ensimmäisen yliopistoesseenkin sain palautettua, ja palautettakin sain jo - mieletön helpotus ja riemu kun tuloksena loistava sanallinen palaute ja arvosanaksi vahva kiitettävä 4. Jotenkin en osannut oikein odottaa mitään, kun vaatimustasosta ei ollut mitään hajua, eikä kirjoittamisestakaan mitään kokemusta vuosikausiin. Nyt sitten vaan seuraavaa esseetä kehiin hyvillä mielin, vielä kun jostain löytyisi siihen tarvittava aika...

Sitten uutinen, joka tulee todennäköisesti vaikuttamaan myös blogini sisältöön lähitulevaisuudessa. Meillä juhlitaan häitä ensi vuoden helmikuussa. Aluksi minä olin se, joka halusi mennä salaa maistraatissa naimisiin, jonka mieheni sekä hänen ystävänsä, nykyinen kaasoni, tylysti tyrmäsivät suunnilleen äänin sata-nolla. Samalla taisivat luvata, että minun tarvitsee vain järjestää itseni paikalle, he hoitavat loput. Nyt minäkin olen pikkuhiljaa alkanut päästä sisälle tähän touhuun, ja siihen, että suunnittelu ja järjestely voivat oikeastaan olla ihan hauskaa puuhaa - etenkin, kun olemme saamassa erittäinkin omannäköisemme juhlat.

Mitä sitten tähän mennessä on saatu aikaan? Kirkko ja juhlapaikka on varattu. Papiksi saatiin miehen suvun pitkän linjan luottopappi. Kutsut on askarreltu omin kätösin, minä, Rakkaus ja toinen kaasoni. Valkoisiin korttipohjiin pisteltiin sydämenmuotoiset aukot nuppineulalla, sinne taakse liimattiin (siis näkymään siihen kanteen siitä sydämestä) valokuva meistä Turkin auringonlaskussa, sisäpuolelle runo ja teksti tulostettuna siniselle helmiäispaperille. Nyt kutsut ovat jo vastaanottajillaan, ja ensimmäiset ilmoittautumisetkin ovat jo tulleet. Pieni kommelluskin tuossa kävi, vaikka meitä oli kolme tarkistelemassa tekstejä, niin päivämäärään onnistui kuitenkin livahtamaan vuosiluku 2011... No, ei varmaan ollut viimeinen kommellus tällä matkalla.

Minulla on jo puku hankittuna, ja meikkaaja/hiustenlaittaja varattuna. Juhlapaikan koristeita on haalittu väriteemaan sopivasti aina sopivan krääsän tullessa vastaan, ja päätetty, että bändin sijaan minä valikoin ison läjän musiikkia koneelle, ja tuttu kaveri tulee sitä tilanteiden mukaan sitten sieltä soittamaan. Tarjoilu on vielä tyystin auki, varmaa on, että osa tehdään itse eikä kaikkea jätetä pitopalvelulla. Mitään muuta ei sitten vielä tiedetäkään.

Innolla ja jännityksellä odotan asioiden etenemistä, meille tulee maailman ihanin talvi kun suunnitellaan juhlia elämän tärkeimpien ihmisten kanssa. Näihin tunnelmiin tällä kertaa!