Uusi vuosi. Kaveriani lainatakseni, samaa sontaa se on, numerot vaihtuu, mutta elämä ei miksikään muutu - ei paremmaksi, ei huonommaksi. Paitsi jos on muuttuakseen. Jos on, niin siihen ei numerot vaikuta. Miksi siis tehdä vuoden vaihtumisesta isoa numeroa, luvata suuria, muuttaa elämä, parantaa maailma? Laihduttaa, korottaa opiskelunumeroita, kuntoilla, olla yyberhyvä ihminen? Uusivuosi on vaan hyvä tekosyy olla tekemättä moisia "suuria päätöksiä" syksyn pimeydessä, turva, jonka suojassa voi lykätä asioita, joiden pitäisi tapahtua.

Itse en ole koskaan tehnyt uudenvuodenlupauksia. Juuri siksi, että ajattelen hieman samalla lailla asiasta, kuin tämä kaverinikin. Toisaalta kuitenkin, pysähdyin tänä vuonna (tai no, viime vuonna...) miettimään asiaa, ja ehkä jopa tajusin kääntöpuolen. Uuden vuoden kynnyksellä voi oikeasti pysähtyä miettimään elämäänsä, sitä, miten sitä on elänyt, ja miten sitä ehkä haluaisi elää. Siis jos ei muuten ehdi. Pysähtyä. Mikä on myöskin aika pelottavaa, mutta näinhän se vain menee. Sitä haahuilee elämän kuljeteltavana ja jossain vaiheessa tajuaa, että enhän minä tätä näin ajatellut. Uuden vuoden aikaan voi tietoisesti stopata ja pohtia asioita.

Minä päätin (taas) laihduttaa muutaman kilon. Sen päätin jo aiemmin, ja aloitinkin - se ei ole uudenvuodenlupaus. Mutta mitä mietin lisäksi? Mietin aikavarkaita. Minun lapseni kasvavat huisia vauhtia, yritän opiskella ja työskennellä samaan aikaan, hoitaa kotia, paria koiraa, parisuhdetta ja harrastuksia. Välillä loppuu totaalisesti tunnit vuorokaudesta. Asia on kummitellut taustalla jo jonkun aikaa, ja nyt sen myönnän - oma aikavarkaani on Facebook. Se kulkee kivasti kännykässä mukana, ja kotona läppäri on auki kaiken aikaa. Itse asiassa myös töissä ollessa. Muiden päivityksiä kun lukee vähän väliä, ei mene kerralla niin paljon aikaa - niin minä itselleni olen väittänyt. Tästä "tarkistelusta" on kehkeytynyt tapa, ja tavasta riippuvuus. En edes uskalla ajatella, kuinka monta tuntia viikkossa tai jopa päivässä vietän Facebookissa. Kännykällä tai tietokoneella. Itse tilapäivitän noin kerran vuorokaudessa, ja kommentoin aktiivisesti muiden tarinoita.

Huh. Nyt se on sanottu. Seuraava osanen palapelissä onkin sitten vieroitus. Kännykän netti boikottiin. Työaikana "naamakirjailu" myös. Samoin lasten ollessa kotona ja hereillä. Siinä lupaukseni. Aika rankkaa, minulle. Piru vieköön, ne muutama oikea ystävä, joiden kuulumiset HALUAN tietää, enkö muka voisi soittaa heille sen sijaan, että käyn lukemassa silotellusta sosiaalisesta mediasta heidän mukakuulumisiaan? Kuka sinne oikeasti kirjoittaa, kun joku asia mättää ihan kunnolla, kuinka siellä voin olla läsnä ja ystävä jos kaverilla on vaikeaa? 

Tällaisia mietin tänä aamuna. Ehkä minulle jää hiukkasen enemmän aikaa kirjoitella tännekin tämän päätöksen myötä. ;) Huolimatta alussa mainitusta suhtautumisestani vuosien vaihtumiseen, haluan toivottaa kaikille onnea, rakkautta ja lämpöä vuodelle 2012. Ja kaikille muillekin tuleville vuosille.