Niin, lähes joka työpaikalta niitä taitaa löytyä, ihmisiä, jotka tekevät työnsä juuri ja juuri sen verran hyvin, että välttävät potkut, mutta kaikki hommat kasaantuvat sitten kuitenkin muiden niskaan. Näperrellään jotain pientä jossain nurkassa toisen palvellessa kaikki asiakkaat, pyöritellään papereita pöydällä jonkun muun hoitaessa koko pinon lopulta. Kun joku huomauttaa asiasta, skarpataan pariksi päiväksi, jonka jälkeen tapahtuu paluu vanhaan.

Meidän työpaikalla ei onneksi isossa mittakaavassa moista tapahdu - taidan olla itse pahimmasta päästä jättäen joskus huomiseen sen, mitä ei ihan pakko ole tehdä tänään. Minulla on kumminkin tapana, jos vaikka aamuvuorossa jätän jotain seuraavalle päivälle, sanoa se iltavuorolaiselle, jotta hän ei joudu tekemään minun töitäni. Voin siis ehkä sanoa olevani onnekas.

Mutta meidän siivousfirma, voi luoja... Samat siivoajat käyvät siivoamassa paikallisia tehdashalleja, ja taitavat käyttää meilä ravintolaympäristössä samoja materiaaleja ja metodeja ja eihän se tokikaan toimi. Asiasta on huomautettu palveluesimiehelle ja joskus joku minun työntekijöistäni erehtyi sanomaan myös itse siivoajalle suoraan; sillä seurauksella, että molemmilla meni iso herne nenään. Viime viikolla tympäännyin, kun viestit esimiehelle eivät tuntuneet johtavan mihinkään konkreettiseen vaikka kovin vuolaasti aina palautteesta kiitteleekin, ja kävin jättämässä viestiä siivouskomeroon siivoojien omaan vihkoon. Kerroin napakasti mutta ystävällisesti, että lattialla ei saa aamuisin olla hiekkaa, ja että pöydänjalat (sellaiset metalliset joissa tulee pyöreä halkaisijaltaan reilu puolimetrinen metalliosa lattiaa vasten ja jotka kerää kivasti hiekkaa ja kengänjälkiä) tulee pyyhkiä päivittäin puhtaaksi. Siivooja tuli seuraavana aamuna kysymään, mitä hän ihan todella tekee huonosti. Näytin hänelle. Tämä hiekkakasa on ollut tässä samassa kohtaa kahtena aamuna. Ja ei, en nyt puhu mistään parista murusesta vaan ennemmin näyttää siltä, kuin lapsi olisi käynyt kaatamassa siihen muotillisen hiekkaa. Näytin pöydänjalat, näytin kahvitahrat. Sanoin, että arvostan hänen työtään, sanoin, että tiedän sen olevan raskasta ja kiireistä koska sattumoisin olen itsekin kyseistä työtä aikanaan tehnyt. Mutta sanoin myös, että jos johonkin alkaa, niin minusta hommat pitää hoitaa kunnolla, ei rimaa hipoen, niin että juuri ja juuri saa pitää työpaikkansa. Siivoaja suutahti ensin, mutta tuli sitten itsensä kerättyään ihan asiallisesti keskustelemaan.

Kävi vielä parin päivän päästä kysymässä, onko nyt kaikki kunnossa. Kaikki oli kunnossa, kaikilla hyvä mieli mutta kappas kummaa, ei mennyt kuin muutama päivä kun nyt taas tänä aamuna työmaalla vastassa olivat likaiset pöydänjalat, rahisevat lattiat ja siellä täällä jälkiä lattiassa kun on likaisella mopilla pyyhitty. Itselle tulee fiilis, että miksi taas valittaa, aiheuttaa itselle ja toiselle pahaa mieltä, ja näin korjata tilanne muutamaksi päiväksi. Sehän on sama kuin hakkaisi päätä seinään? Näin tämä varmaan usein meneekin, ja vapaamatkustajat saavat matkustella rauhassa muiden korjaillessa jäljet. Hassu juttu vaan, että täällä ravintolaympäristössä jo asiakkaidenkin viihtyvyys kärsii, kun siivous ei toimi, ja me myös tuosta palvelusta maksamme melko pitkän pennin kuukaudessa vuositasosta puhumattakaan. Niinpä päivä alkoi taas parilla napakalla viestillä. Kaverini taannoin esitti kysymyksen: hyvä esimies vai hankala akka? Alan olla varma, että ensin mainittu vaatii toteutuakseen ripauksen jälkimmäistäkin.