Nyt testataan tämän naisen ajankäytön suunnittelemisen taitoja. Normaalit kokopäiväopinnot, kasvatustieteen aineopinnot avoimessa yo:ssa (ja tähän liittyen yksi aikataulutettu 5op kokonaisuus, kun normaalisti näitä saa tehdä hyvinkin omaan tahtiin), perhe, koirat harrastukset. Tähän lisättynä liika alhanen hemoglobiini, joka meinaa kaataa petiin päivälläkin huolimatta siitä, että koitan saada varastettua aikaa IHAN vähintään 8tunnin unille, yleensä pidemmillekin.

Tilanteen pelastaa meneillään olevien asioiden mielenkiintoisuus. Tänään oli ensimmäinen projektiopintopäivä, jonka vietin yhdistetyllä 1-2-luokalla, jolla on 9 lasta. Luokka etenee normaalin opetussuunnitelman mukaan, eikä siellä ole diagnosoituja ongelmia, mutta sinne on "kerätty" keskimääräistä vilkkaampia lapsia. Tuolla vietän koko loppusyyslukukauden kaikki keskiviikkopäivät. Jo ensimmäisenä päivänä pääsin auttelemaan oppilaita ja voi jestas kuinka välittömiä tuon ikäiset tenavat vielä ovat!

Kotimatkalla hain kirjastosta yhden ehdottoman klassikon, Veljeni Leijonamielen. Lasten suoriuduttua kunnialla keskenään iltatoimista minun ollessani vanhempainillassa ja toisen puoliskon harrastamassa, luin hiukan normaalia pidempään satuja kuin yleensä. Kolme ensimmäistä lukua molemmat kuuntelivat henkään pidätellen, kun lopetimme, tyttö kysyi, itkettääkö minua ikinä surullisten tarinoiden lukeminen. Kaverin sanoja lainaten, jotkut asiat eivät vanhene ikinä. 

Loppukevennyksenä, ompelin viikonloppuna makuuhuoneeseemme pimentävät sivuverhot. Rakkauden kanssa puolitettiin kangas, ja ompelin molemmat verhot käänteineen täsmälleen samalla lailla. Laitettuani verhot ikkunaan, totesin toisen olevan vaivaiset 15cm pidempi. En ole vieläkään onnistunut tajuamaan, mistä tämä johtaa, mutta päätin myös antaa asian olla - jos joku kokee saavansa päänsärkyä, ohjaan hänet verhon kanssa ompelukoneen luokse. Kivasti hyydytti muutenkin kateissa olevaa ompeluintoa! Neulomaan olen koittanut ehtiä, joulupaketteihin ilmaantuu jämälangoista suhteellisen nopeaan tahtiin vanhoja kunnon kasipalatossuja. Haasteena itselleni haaveissa on myös neuloa vauvalle villahaalari; langat ovat jo valmiina!