Niin, se meinaa ottaa tästä naisesta vallan. Keittiön lattiaremontti, joka siis ei ole toivottu, vaan pakollinen putkimiehen mokan takia, kiristää pinnaa kun joka paikka on totaalisen sekaisin, kaikki hukassa, normielämä hankalaa kun käytössä on järjettömän pieni jääkaappi jota etenkin lasten kotona ollessa saa täyttää päivittäin. Rakkaus on myös väsy ja kotihommat meinaa kaatua kaik minun niskaan, ja aika paljon jääkin sitten ihan tyystin tekemättä ja sitten kaaos alkaa ketuttaa. Toinen flunssa tänä vuonna on ollut päällänsä, ja reippaastipaljon pahempana kuin edellinen; astmalääkkeet on olleet käytössä vaikka normaalisti en niitä tarvitse kuin pahimpaan siitepölyaikaan, allergian takia. Tänään sentään olo alkaa olla jo siedettävä.

Kaiken tämän lisäksi, elämä on ollut yhtä hulinaa jo jonkin aikaa, mistä johtuen yöunet ovat jääneet monena yönä luvattoman lyhyiksi ja tulevat jäämäänkin vielä jokusen yön. Töissä painetaan iltavuoroja, mikä meinaa sitä, että nukkumaan pääsee puolenyön jälkeen pitkälti, aamuherätykset kera lasten kuuden pintaan. Ensi yön saldoksi jää taas se kuutisen tuntia, ja minä alan olla jo siinä mielentilassa, että pienikin vastoinkäyminen tuntuu totaalikatastrofilta. Huominen on töistä vapaa, mutta sisältää sitten tytön hammaslekurin aamukasilta, keittiön siirtämistä takaisin sinne minne se kuuluukin, sentään bonuksena pääsen käymään hierojalla! 

Sitten perjantai-illaksi taas töihin sellainen kymppituntinen tekemään, mutta sen jälkeen... Minulla on Rakkauden kanssa kaksin-viikonloppu, koirat menee anoppilaan yökylään, lapset isälleen, me viettämään laatuviikonloppu keilauksen, sm-liiga-jääkiekkopelin, hyvän ruuan, hotelliyön, luistelun ja lumilautailun merkeissä. Rakkaudelta salaa olen tämän järjestellyt, tosin tuon matsin arvasi kyllä mutta kaikki muu on vielä arvoitusta eikä se murunen edes halua tietääkään mitään. (toivottavasti ei ole mun blogiani löytänyt)

Viikonloppua siis odotellaan täällä kuumeisesti. Parista jutusta voisin vielä avautua mutta olkoon, taidanpa porskuttaa nytkin työajallan joten se on moro, aina ensi kertaan saakka!