Olen monesti ihmetellyt, mihin erillisiä kesä- ja talviaikoja tarvitaan. Minusta ensinnäkin talviaikaan kelloja siirretään juuri väärään suuntaan. Mihin aamulla tarvitaan valoa niin aikaisin? Paljon mukavampaa olisi pidentää päivää illasta, jolloin saattaisi ehtiä vaikka ulkoilemaan pilkkopimeän sijaan edes iltahämärissä, ihan siihen pimeimpäänkin aikaan.

Toinen on tämä kamala poru siitä miten rytmit menevät sekaisin ja on hankala herätä ja hankala mennä nukkumaan. No tokihan itselläni on epäsäännöllinen elämänrytmi muutenkin, siinä ei tunti sinne-tänne tunnu yhtään missään. Työaika on 07.30-02.15 välisenä aikana, satunnaisina viikonpäivinä, iltaa ja aamua sekaisin. Olisiko tilanne eri, jos eläisi toimistoajassa? Sekoittaisiko tunnin kellojen siirto koko seuraavan viikon? Ja miksi ihmeessä ne kellot pitää herätä siirtämään, eikö niitä voi siirtää illalla valmiiksi tai aamulla ensimmäiseksi tai vaikka niinkuin minä auton kellon kanssa teen, antaa olla ja tiedostaa se tunnin heitto, ihan vaan siksi, että on niin laiska, ettei jaksa lukea käyttöohjeesta kuinka kellon siirto tapahtuu?

Mutta siis jotain hyvääkin tästä työn epäsäännöllisyydestä. Lähinnä kun siitä tuntuu olevan harmia, no, ei niinkään minulle kuin kanssaihmisille. Aina ei vaan pysty järjestäämään itselleen viikonloppuvapaata, ei vaikka ravintolapäällikkönä itse työvuorot suunnitteleekin. Kuun ensimmäisen päivän olen aina ja poikkeuksetta töissä, koska silloin inventoidaan ja sitä ei osaa kukaan muu täällä tehdä. Muutenkin meitä on minut mukaan lukien vain neljä, ja viikonloppuvapaita tarvitsevat ja haluavat muutkin kuin minä. Lisämausteensa kaiken maailman juhliin osallistumisen vaikeuteen tuo myös se, että rakkaus on vuorotyössä ja lapset tosiaan myöskin majailevat meillä joka toisen viikon. Siinä jää tuparit, synttärit ja kisakatsomot jos toisetkin väliin, ilman että asialle vaan voi mitään. Joskus vähän tärkeämmätkin juhlat.

Säännöllinen harrastuksiin osallistuminen on myös haasteellista, etenkin jos kyse on jostain kellonaikaan ja viikonpäivään sidotusta aktiviteetista. Silti en osaa nähdä itseäni missään muussa työssä, enkä etenkään virka-aikaan sidotuissa hommissa, ja pyytäisinkin nyt kaikkia, keiden ystäväpiiriin kuuluu vuorotyöntekijöitä; ymmärtäkää, että ystäväsi ei voi työvuoroilleen mitään, eikä hän välinpitämättömyyttään jätä osallistumatta yhteisiin rientoihin. Lopuksi vielä haluan korostaa, että tällä avautumisella EN halua henkilökohtaisesti ketään piikitellä, asiaa olen pohtinut jo koko työssäoloikäni ja nyt sen näppikseltäni ulostin. Meitä vuorotyöläisiäkin tarvitaan.