Tästä nyt ei ole tarkoitus tehdä sairaspäiväkirjaplokia, mutta tämä koko hela asia kun vaikuttaa kauhiasti miun kaikkeen elämään ja pyörii mielessä melko vahvasti päällimmäisenä, niin puretaas pois. Minulla on iän kaiken ollut atooppinen iho. Tosin aika hyvin taiveihottumaksi rajoittuen. Kunnes esikon syntymässä karkasi kokovartaloihottumaksi, joka ei rasvaa säikähdä. Siis vaikka perusrasvaisi ja kortisonivoiteitakin käyttelisi, ihottuma on ja pysyy. Onneksi häviää sentään kausittain. Lisäksi olen umpiväsynyt. Siis hiukan epätoivoisella tavalla, että vaikka nukkuisi hyvinkin, niin uni saattaa käydä päälle ihan milloin vain. Väsymys sumentaa pään, saa unohtelemaan asioita, estää ajattelemasta. Sitten olen äärettömän kärttyinen ja lyhytpinnainen, kanssaihmisille, niille lähimmille, varmaan ihan toivottoman kamala. Palelen jatkuvasti, syömisen unohtaminen saa minut raivon valtaan, kädet tärisevät. Rankka liikunta helauttaa koko kropan entistä ärhkämmän punaiseksi. 

Tähän asti olen kuvitellut, että mie vaan oon sellanen. Vähäsen väsähtänyt, aikaansaamaton alias laiska, ja äkänen akka. Muttamutta, sainpa tuossa lokakuussa kevyen kortisonikuurin. Ihottuma katosi - kuurin ajaksi. Olin hyväntuulinen, vaikkakin kuvittelin sen johtuvan siitä, että iho oli pitkästä aikaa hyvässä kunnossa ja sain nukuttuakin. Kuuri loppui, ihottuma palasi välittömästi. Kuin myös kärttyinen väsynyt akka. Sinnittelin aikani, kunnes menin uudelleen lääkäriin. Sain uuden kortisonikuurin ja lähetteen verenkuvaan ja kilpirauhaskokeeseen, joista ei löytynyt mitään. Toinen kortisonikuuri avasi minun silmäni. En ollut väsynyt, sain asioita aikaan. En ollut kärttyinen, eikä minua palellut. Taivaallinen tunne, kun pystyy olemaan normaalivaatteissa eikä tunne jäätyvänsä pystyyn!! Annos puolittui, ja pahimpiin paikkoihin eli käsiin, otsaan ja suun ympärille alkoi ihottuma palata samantien. Kuurin loputtua palasi myös väsymys ja kärttyisyys sekä palelu, käsien tärinä ja ehkä entistäkin hurjemmat iho-oireet.

Sitten löysin tällaisen linkin. www.kilpirauhanen.com/tietopankki/lisamunuaisfaq/ Ehkä olen väärässä, mutta löydän itseni noista oireista ihan täysin, silmä-valotesti olisi samaa mieltä myös. Ensi viikon perjantaina mitataan kehostani kortisoliarvot. Jos ne ovat viitearvojen sisällä, on seuraava projekti löytää lekuri, joka suostuu tuolla linkissä mainitun sylkitestin tekemään. Tavallaan toivon, että vika olisi tuolla, väsähtäneessä lisämunuaisessa. Toivon niin, että saisin paitsi ihoni kuntoon, pääsisin myös elämään sellaista normaalielämää, ettei päivittäisten asioiden tekeminen aiheuttaisi hillittömiä ponnisteluita. 

Nyt sitten vaan sinnitellään vielä reilu viikko testiin saakka, ja tosiaan toivon, että tulokset tulevat suhteellisen nopsaan. Eniten jännittää se, että onko sairauden tuntevaa lääkäriä kuinka hankala löytää. Oireet ovat niin selkeät, että homma on kyllä pakko saada jollain tavalla tutkittua, että saan jonkinlaisen mielenrauhan. Tosin, sikäli kuin vika ei olekaan tuossa, niin siitä on sitten mielenrauha kaukana... Sitä koitan olla murehtimatta.