Tunnustan. Vaikka olen kasvanut "puoliksi maalla", metsän keskellä, pelkään a) pimeää b) metsää yksin ollessani c) suurpetoja. Nyt onkin eri metka tilanne meneillään, kun tässä ihan naapurustossa on alkanut majailla lauma susia. Ja ei, enää en asu maalla. Ensin, eilen, kerrottiin 3-5 aikuisen suden liikkuvan tässä lähistöllä, mutta kuitenkin isojen metsien liepeillä, välillä asutuksen puolelle "eksyen". Hupsista, juuri niillä seuduilla, missä käyn ratsastamassa. Lähes aina yksin. Joskus pimeällä. En enää. Yksin ehkä mutta en pimeällä. Kentän sulamista odotellessa siis. Vaikka susi / lauma ei päälle tulisikaan, niin veikkaanpa, että hevosta ei mikään voima pidättele, jos se moisen pedon läsnäolon vaistoaa. Silloin ei enää paljon autoja väistellä. Samaisia valaisemattomia teitä kulkee useamman pienen koululaisen matka ala-asteelle.

Tänään sitten sudet, sama aikuisten susien lauma, ei mikään laumasta ajettu yksittäinen nuori susi, on bongattu vielä lähempää keskustaa, ja sinne niiden on täytynyt kulkea hyvin tiuhaan asutun alueen läpi, alueen, jolla meidänkin talomme sijaitsee. Läheltä pihaa, jolla lapseni leikkivät keskenäänkin, myös iltahämärissä. Läpi alueiden, joita lenkkeilen, jonka halki kulkee monen monituisen lapsen koulutie. 

Suurpedot kuuluvat luontoon, ja ovat välttämättömiä sen kiertokulun turvaamisessa. Mutta, kuinka normaali on peto, joka hakeutuu asutuksen pariin? Eläin, jonka kuuluisi luontaisesti kavahtaa ihmistä ja sen hajua, liikkumassa asutusalueilla taajamassa? Jos karhu tekisi saman tempun, se joko ajettaisiin välittömästi takaisin metsiin tai nukutettaisiin ja siirrettäisiin ja näiden epäonnistuessa lopetettaisiin. Miksi susilauma saa jatkaa kulkuaan siellä, minne se ei kuulu? Minun silmissäni lauma susia on vaarallisempi kuin karhu; karhu sentään ihan luontaisesti voi elää kasvisravinnollakin, penkoa komposteja ja ruokailla puiden ja pensaiden antimia. Mitä syö asutuksen keskelle joutunut susilauma? Kuinkahan monta koiraa ja kissaa katoaa? Hevosia tässä ympäristössä on myös melko paljon? Ja kun eläin joutuu jatkuvasti väistelemään ihmisiä, se stressaantuu ja stressaantuneena on hyvinkin arvaamaton.

Eipä tässä auta muu kuin seurailla tilannetta. Lenkkeilyreitit menee totaalisen uusiksi, tästä lähtien liikutaan ainoastaan tiuhaan asutuilla alueilla tai kaverin kanssa, kunnes tuo lauma on löytänyt uuden, normaalin elinpaikan. Lapset eivät onneksi ihan vielä saa liikkua keskenään kotipihan ulkopuolella. Ja voi olla etteivät edes kotipihassa, keskenään, ihan hetkeen. Sanokaa hysteeriseksi, mutta tämä äiti on nyt huolissaan ja peloissaan. Sormet ristissä toivon, että lauma palaisi sinne minne kuuluukin ja äkkiä.