Olen kesäkuusta saakka antanut hiusteni takkuuntua prosessiin isommin puuttumatta. Edessä ja sivuilla, sekä jonkun verran latvoissa/alimmaisissa hiuksissa on vieläkin suoraa, mutta aika kivasti alkaa locksejakin jo syntyä päähän. Epäsiistithän nuo ovat, lenkkejä, irtohiuksia yyämäs vilisee, mutta ne on Mun Hiukset ja olen tykästynyt niihin kovasti. Nyt sitten kävi - tai kävi jo paljon aiemmin - vaivaamaan hiusten väri. Haalistunut vaaaanha punainen jostain viime keväältä, ja lähemmäs 10cm juurikasvu omaa maantienruskeaa eimitään-väriä. 

Lähtötilanne vessan huonossa valaistuksessa kännykkäkameralla oli tällainen:

 

Hiukan jännitti alkaa ensimmäistä kertaa värjäilemään tätä pehkoa. Päätin, että yksi paketti väriainetta saa luvan riittää, ja niin se riittikin. Värinä oli L'orealin Excellence Creme, sävy 666, intense red. Itse levitin, ja enpä muuten ole uskaltanut vielä tarkasti tsekata värjäystulosta takaa... Huuhtelu oli työtä ja tuskaa, onneksi oli sauna lämpöisenä. Välillä lämmittelin saunassa ja sitten jatkoin taas huuhtelua. Pötköistä irtoaa väriä varmaan vielä kuukauden kuluttuakin!! Se(kin) hyvä puoli tässä on, että kun näitä takkuja ei tarvitse pestä niin usein, kuin "tavallisia" hiuksia, kestää nopeasti haalistuva punainenkin punaisena paljon pidempään. :) Huonona puolena mainittakoon, että vaikka jättäisikin hiusvärin mukana tulevat hoitoaineet purkkiin, ovat tämän päivän väriaineet niin hoitavia, että kivasti karhentunut tukka sileni huisisti. :(Tässä kumminkin lopputulos, samassa valossa, samalla kameralla: 



Kipaistiin tänään kahden kirpparin kierros Rakkauden kanssa, ja mukaan tarttui taas hiukan vauvanvaatetta sekä poikaselle fleecehousut talveksi. Pieniä bodeja ja potkareita, collegehaalari ja unipussi, sekä yksi metsänvihreä Fuzzin taskuvaippa löysivät uudet onnelliset omistajansa. Olisin toivonut löytäväni jotain päällepantavaa ystävän lauantaisille kolmekymppisille, mutta se jäi haaveeksi. 

Puikoille kipusivat villasukat Rakkaudelle. Tilasi minulta piiiiitkävartiset sukat työkäyttöön talveksi, kun joutuu jonkin verran olemaan myös ulkona töissä. Saavat kuulemma olla rumat, joten nappasin jämälankoja (taitaa olla mummin perintöä) varsia varten, sellaisia, joiden merkistä ei ole hajuakaan, mutta jotka ovat seiskaveikkaa hiukan paksumpia. Taino sininen on, valkoinen on ohuempaa, mutta sitä käytän kaksinkerroin. Tuleepa ainakin lämpöiset varret, toivottavasti vaan ei liian löysät. Siis vaaleansinistä ja valkoista raitaa vuorotellen tulee varsiin. Vauvan villahaalari etenee joka päivä vähäsen. Minun omat, viime keväänä lähes valmiiksi neulomani ihanat vihreä-mustat ralliruutulapaset olisivat enää vailla toista peukaloa sekä päättelyä... Pitänee ryhdistäytyä ja tehdä ainakin ne loppuu, en tykkää siitä, että keskeneräisiä töitä roikkuu liikaa odottamassa valmistumistaan.