Huhhuijaa. Toukokuu on aina kamalan vilkasta aikaa - lähinnä hyvässä, mutta kuluttavaa yhtä kaikki. Nyt on mausteensa antanut paitsi tuon oman koiratoipilaan hoitaminen, myös meille viime viikonloppuna kuukaudeksi hoitoon rantautunut vanhempieni koira, joka muuten menee "siinä missä nuo muutkin", siis ulkoilutukset hoituvat yhdellä kertaa yms, mutta tämän tyttösen silmät kaipaavat hoitoa useamman kerran päivässä. Plus lisäksi sen kanssa pitää seurata, ettei joudu törmäyskurssille lasten kanssa, tai lähinnä tilanteeseen, jossa vastassa on lapsi, takana seinä. Tyttö nimittäin pelkää lapsia kuollakseen ja saattaa panikoidessaan napata jos ei pakotietä tilanteeseen muuten löydä. Toissapäivänä jo oltiin tällaisessa tilanteessa, kun koira oli pöydän alla tuolien ympäröimänä ja tuo minun tyttölapseni ihan varoittamatta otti ja työnsi päänsä sinne. Mikälie ajatuskatkos, plikka kun normaalisti osaa tuon lapsipelkoisen kanssa toimia niin ettei tilanteita pääse syntymään. Nyt sitten koira ehti älähtää likalle, likka säikähtää, koira hävetä temppuaan ennenkuin edes minä ehdin reagoida mitenkään. Sen illan tyttö kartteli koiraa mutta eilen jo leikkivät ulkona - se on Oonuskalle ihan ok, kun ei tule nurkkaan jäämisen tunnetta. Hyvin me tämä kuukausi klaarataan.

Sitten on tuo jo edellisessä kirjoituksessani mainittu aikavaras puutarha, rakkauden jalistreenit useamman kerran viikossa, jonka lisäksi myös lapsilla alkoi jalkapallokoulu - se sentään vaan kerran viikossa ja molemmilla samaan aikaan. Sitten on päiväkodin kevätjuhlaa, kouluun lähtevien kirkkoa, ja IIIIK, kouluun tutustumista plus muutamaa muutakin tuiki tärkeää tapahtumaa. Siihen kun ynnäät sen, että töissä pitää käydä ja olisi kiva myös itse harrastaa jotain, joskus, niin avot, alkaa soppa olla valmis.

Minulla tuo jatkuva touhu näkyy pään lahoamisena, esimerkiksi nyt tänä aamuna tajusin mokanneeni ensi viikon sunnuntain. Lapset ovat meillä, isällään kun on päivystys. Lupasin laittaa itselleni sunnuntaiksi iltavuoron, rakkaudella on aamu, niin ei tarvitse lapsille etsiä sen kummemmin hoitajaa. Kas kummaa, TÄNÄÄN sitten tajusin, että perkule, aamuvuorohan siinä listassa olla pönöttää. Vaihtaminen tuskin on ihan simppeli homma enää tässä vaiheessa, iltavuorolaisella kun on itselläänkin lapset ja niiden hoitokuviot järjestettävänä. Niinpä tämä tyttö etsii lapsenvahtia kuumeisesti, mikä ei sekään ole ihan helppo homma, kun lasten paikkakunnalla asuvat sukulaiset (siis suomeksi eksän sukulaiset, omani asuvat turhan kaukana) tekevät järjestäin vuorotyötä, osa on jo mökeillään jonne lapset pitäisi sitten kiikuttaa jo lauantaina yöksi ja anteeksi vaan, sillä sakilla on tuo alkoholinkäytön taito sen verran hatara, etten todellakaan laita lapsiani sinne hukkumaan, mummo on sairastellut aika pahoinkin kevään aikana eikä häntä viitsisi rasittaa jos vaihtoehtoja löytyy... Eiköhän tuokin jotenkin saada kuitenkin järjestymään.

Onneksi ensimmäinen lomapätkä on jo kesäkuun alkupuolella, ensin rentoillaan viikko lasten kanssa ja perjantaina juhlitaan poikasen synttärit, sitten lauantaina isot siivet vie minut ja rakkauden minun ensimmäiselle ulkomaanmatkalleni, vietetään viikko toivottavasti kuumassa Turkissa ja minen tee mitään mikä ei huvita.