Eilen päätin, että on aika tuhota viimeiset Novitan Veera-langat lanka-arkun uumenista lojumasta. En ole osaava tekemään ilman ohjeita, ja tähän kampanjalankaan on todella huonosti valmiita ohjeita saatavilla. Löysin vielä yhden kerän valkoista ja kaksi vihreää jemmoistani. Valkoisesta olen tehnyt tyttärelleni viime talvena lapaset, ja nyt nelosen pyöröpuikoilla valmistuu niille kaveriksi pipo. 92 silmukkaa. Perus joustinneule alkuun, sitten sileää. Kavennukset on vielä työn alla, miten ne toteutan. Kovin isoa pipaahan tuosta yhdestä kerästä ei saakaan, mutta neidin päähän mallaillessani totesin, että riittänee se kuitenkin. 

Ajattelin huovuttaa jotain kivaa kukkaa siihen koristeeksi. Eilen meni koko kerällinen vauvan villavaippahousuihin varattua Pirtin Kehräämön hahtuvaa tuohon tarkoitukseen, kun rakas pieni pirulainen, toinen koirani, oli päättänyt silputa kerän. Haiseekohan se värjäyskäsittelystä huolimatta vielä lampaalle? Joka tapauksessa, neulomiseen siitä kerästä ei enää ole, joten opettelen huovuttamaan. Satuin saamaan ystävältä muutaman hahtuvakerän lohdutukseksi tänään, eli pipon valmistuttua puikoille pyörähtää hahtuvat.

Hirrrrveesti ois intoa, mutta kun ne ideat puuttuu! Riittävän pientä, että riittää mielenkiinto läpi työn, koulussa neulottavaksi riittävän simppeliä, että pystyy samalla keskittyä kuuntelemiseen. Tietenkin mielellään nopeasti etenevää. Oi kun olisikin aikaa enemmän kahlata käsityöblogeja läpi, niistä saisi varmasti aivan valtavasti ideoita!