Nyt kun häähössötykset on hössötetty ja onnellisesti rouvaannuttu, piti kehittää jotain muuta äksöniä elämään. Ekaksikin, toukokuussa juoksen puolimaratonin. Elämäni toisen. Ensimmäinen meni aikaan 2 tuntia 5 minuuttia ja sekunnit, aika vähällä harjoittelulla, joten TIETENKIN tämä toinen menee alta kahden tunnin. Toisekseen, aion toteuttaa idean ja haaveen, joka on muhinut vuosikausia pääkopassani. Polkaisen (kuulostaa kevyeltä mutta ei varmaankaan sitä tule olemaan) nykyiseltä kotipaikkakunnaltani vanhempieni luo. Matkaa noin 320 kilometriä. 3-vaihteisella mummopyörällä teltta tarakalla. Neljä päivää on varmaan realistinen aika-ajatus. Ja kerrottakoon, että olen pyöräilyä harrastanut erittäin satunnaisesti ja erittäin lyhyitä matkoja viime aikoina. Tallimatkoja, 4 kilsaa suuntaansa, ja muuta vastaavaa. Talven on pyörä huilannut varastossa.

Nyt on siis se hetki, kun tähän mummoon potkitaan vauhtia. Eilen kaivoin pyörän talvisäilöstä, poljin tallille, ratsastin, poljin kotiin. Tänään tein vähän yli 5 kilometrin hölkkälenkin koirien kanssa. Harmi vaan, että noille tappijaloille hölkäten tuo vitonen alkaa olla maksimi, kävellenhän ne vaeltavat vaikka koko päivän. Lenkkien pidentyessä pitää varmaan suunnitella homma niin, et ekan vitosen koirat on mukana ja sitten viskaan ne vauhdissa kotiin ja jatkan matkaa.

Ihottumat ovat nyt suunnilleen hanskassa, ihotautilekuri löysi iholta kaksi eri bakua jotka vaativat erilaiset antibiootit. Ainoa kytevä ongelma on tällä hetkellä käsissä. Olin tuossa melkein 1,5 viikkoa poissa tiskin takaa, ja kädet olivat täysin kunnossa. Kaksi päivää töissä, ja jo on halkeamia siellä täällä ja armoton kutina. En ollut uskoa silmiäni kun vähän googlettelin ja huomasin eurojen sisältävän nikkeliä! Olen ollut nikkeliallergikko niin kauan kuin muistan, eikä tämä vaihtoehto tullut mieleenkään. Nyt sitten taitaa olla vaan pari vaihtoehtoa; päivätyö esim. jossain toimistossa (helpommin sanottu kuin tehty, haettu on ja urakalla vaan ei tärppää) ja samalla kasvatustieteiden aineopinnot avoimessa. Tai sitten sosionomikoulutus. Sinne hain heti eilen, ensimmäisenä hakupäivänä. Toukokuun lopulla tulee tieto, jos pääsee pääsykokeisiin, ja ne taas ovat kesäkuun alkupuolella. 

Nyt tämä treenaaja on niin puhki, että sänky kutsuu.